Maailmanhistorian 50. maanmittauspäivät järjestettiin Seinäjoella maaliskuussa. Päivät olivat hyvät ja ohjelma mielenkiintoinen ja osittain aiemmasta poikkeavakin, koska mukana oli oma sessionsa kansainvälisille asioille: miten maanmittaustehtävät on järjestetty muissa maissa. Esitykset kattoivat tilanteen muissa Pohjoismaissa, Hollannissa ja Itävallassa ja kuvasivat kolme melko erilaista maailmaa. Varsinkin opiskelijat tuntuivat olevan kiinnostuneita tästä ulottuvuudesta.

Päivien lopuksi saimme kuulla, että näillä näkymin päiviä ei järjestetä ensi vuonna, vaan Maanmittauspäivien neuvottelukunta alkaa miettiä, miten konseptia pitäisi kehittää, että se vastaisi uuden ajan vaatimuksia. Kasvojen kohotukseen on varmasti syytä monestakin näkökulmasta. Osallistujilla on tietysti omat odotuksensa. Näytteilleasettajilla on näkemyksiä siitä, minkälaisessa tilaisuudessa he haluavat olla esillä. Työnantajat haluavat saada enemmän koulutuksellista antia työntekijöidensä osallistumisen tukemisen vastineeksi. Järjestön edustajasta tuntuu, että yhdistysten vuosikokoukselle pitää olla entistä selvempi paikka ohjelmassa, koska kokouksissa kuitenkin käsitellään yhdistysten kannalta tärkeitä asioita. Yhdessäolon merkitys ei varmasti silti vähene. Sosiaalisen ulottuvuutensa lisäksi tuttujen tapaaminen on myös tärkeä tiedonvälityksen kanava.

Myös pohjoismaisten maanmittariyhdistysten yhteistyössä on paljon mietitty Pohjoismaisen maanmittarikongressin tulevaisuutta, sisältöä, tarkoitusta ja ajoitusta. Aika on tämän instituution kohdalla jo kauan sitten ajanut perinteisen perhelomaidentiteetin ohi. Myös neljän vuoden väli tuntuu liian pitkältä, jotta tapahtuma yhtäältä pysyisi ihmisten mielissä ja toisaalta järjestäjien rutiini yllä. Yksittäisen maan kannalta kongressin järjestämisvastuu on osunut kohdalle vain joka 16. vuosi, jolloin edellisen kerran järjestäjät ovat useimmiten olleet jo eläkkeellä. Pyörä on siksi pitänyt lähes keksiä uudelleen joka kerta.

Olemme viimeaikaisissa yhdysmieskokouksissamme sopineet, että kongressien väliä lyhennetään ja ne voidaan järjestää sopivan kansallisen tapahtuman osana. Nyt on ruotsalaisten vuoro, ja he ovat päättäneet järjestää oman kongressinsa ensi syksyn Samhällsbyggardagarna-tilaisuuden yhteydessä 15.–16.10.2014 Tukholmassa. Kyseinen tapahtuma on itsessään ollut erittäin mielenkiintoinen ja olen varma, että kongressi tuo niihin oman positiivisen lisänsä mm. ”hemma hos” -osioineen. Syksyllä kannattaa siis suunnata Tukholmaan. Kongressista on lisää tietoa pidemmällä tässä MILA:ssa.

Hyvää kevättä ja Vapun odotusta!

Pekka Halme
puheenjohtaja