Itämeren tila huolestuttaa. Sen huononemista vastaan halutaan taistella ja sitä varten järjestettiin suuri Itämeren rannikkovaltioiden päämiesten kansoittama kokous Helsingissä helmikuun alussa. Hyvää tahtoa tuntui olevan kaikilla, ja ainakin paljon lupauksia likaantumista vähentävistä toimenpiteistä saatiin. Itse matkustin laivalla Helsingistä Travemündeen tammikuussa. Matkavuorokauden valoisana aikana oli koko ajan näkyvissä jono laivoja menossa sekä etelään että pohjoiseen. Törmäyksen, haaksirikon tai mereen putoavan lastin mahdollisuus on suuri. Turvallisuus ei varmaankaan parane, kun nykyliikenteeseen lisätään Venäjän tulevat öljykuljetukset. Rakennettavan kaasuputken tulevista vaikutuksista kiistellään edelleen.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Mitä pidemmälle eteenpäin yrittää nähdä, sitä epämääräisemmältä kaikki näyttää. Talouden elpymisen alkua on povailtu jo jonkin aikaa. Kovin jyrkältä ei ylämäki kyllä vielä näytä. Itse yritän päästä kurkistamaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin tämän kevään aikana sekä Maanmittauslaitoksen TTS- ja strategiatyön yhteydessä että MIL:n strategian kirkastamisessa. Maapallon ilmaston muutoksesta on tehty lukuisia arvioita ja ennusteita. Kysytään, kuinka paljon lämpötila voi tai saa nousta lähivuosikymmeninä. Varmaan useimpien mielestä viime aikojen lämpimät ja vähälumiset talvet ovat olleet pelottava osoitus käänteen tapahtumisesta, mutta joidenkin käsityksen mukaan ne ovat olleet vain luonnollisia poikkeuksia, jotka eivät todista mahdollisesta lämpenemisestä mitään. Toisaalta taas menossa oleva poikkeustalvi vahvistaa samojen mielestä vastaansanomattomasti, ettei mitään lämpenemistä ole koskaan ollutkaan. Lumitöitä on joka tapauksessa saanut tehdä urakalla ja lumen piilottamisessa on pitänyt käyttää sekä voimaa että järkeä.

Viime kuukaudet olemme saaneet kuulla monenlaisia uutisia vaalirahoituksesta ja poliitikkojen väitetyistä lahjusjutuista. Virkamiehistö on tuntunut saavan puhtaat paperit, mikä on erittäin tärkeää. Kaikki MIL:n jäsenet eivät tietenkään ole virkamiehiä, mutta aika moni kyllä. Pidämme yllä yhteiskunnan kannalta elintärkeitä palveluita, tietovarastoja ja -järjestelmiä. Kansalaisten luottamus näiden toimivuuteen ja toiminnan tasapuolisuuteen on ehdottoman välttämätöntä. Tämä toiminta ei saa kuitenkaan maksaa mitä vain, joten meidän on tuotettava palvelumme ja tietomme käytettäväksi tehokkaasti ja kohtuullisella hinnalla. Reviirirajat ylittävä yhteistoiminta on oleellista. Yhdessä saamme aikaan enemmän kuin kukin yksinään.

Maanmittauspäivät järjestetään Rovaniemellä 25.-26. maaliskuuta ja niiden aikana MIL:n kevätkokous 25.3. Päivillä on kullakin meistä tilaisuus kuulla alamme asiaa ja kohentaa yhteistoiminnan tilaa niin henkilökohtaisella kuin työtehtävänsäkin tasolla. Myöhemmin keväällä, 11.-16.4., on maapallon toisella puolella, Sydneyssä FIG:n XXIV kongressi. Siellä valitaan FIG:lle uusi presidentti ja kaksi varapresidenttiä sekä tarjotaan viikon ajan todella runsaasti tietoa kaikesta mahdollisesta. Kongressi on loistava mahdollisuus niille, joilla on tilaisuus matkustaa. Sydneyyn ei tosin pääse junalla, joka käyttää vihreää sähköä. Edistänkö Australiaan menemällä siis ilmaston lämpenemistä? Vaikea kysymys. En tiedä, kuinka huonosta omastatunnosta pitäisi oikeasti kärsiä ja mikä minun osuuteni kaikesta lopulta on. Liikenne tuottaa maailman kasvihuonekaasupäästöistä erään lähteen mukaan 13 % ja lentoliikenne siitä edelleen 13 % eli suhteellisesti aika vähän. Tietoa on paljon, mutta mikä siitä on oikeaa.

Maailma on monella tavalla epävarma paikka ihmisen toiminnan vuoksi. Voimme itse kukin miettiä, mitä me voimme tehdä tilanteen parantamiseksi niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Pekka Halme
puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu MILAn 1/2010 pääkirjoituksena.