DdL:n eli Tanskan maanmittariyhdistyksen kokous pidetään perinteisesti helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Hotel Nyborg Strandissa Ison Beltin sillan länsipäässä. Tapahtumapaikka on itse asiassa ollut sama jo yli 60 kertaa peräkkäin, mutta tällä kertaa maisema oli erilainen, luminen, mistä tanskalaiset olivat hieman ylpeitäkin. Kokouksen teemaksi oli valittu tänä vuonna Julkiset IT-projektit. Niitä esiteltiin päivien mittaan useita.

Kokouksen sisältö oli taas monipuolinen. Aiheita oli maanmittarin identiteetistä ja profiilista julkisen sektorin digitalisointistrategiaan sekä sähköiseen kirjaamisasioiden käsittelyyn ja kiinteistörekisterin kehitykseen. Toisaalta esillä olivat myös esitykset ympäristölainsäädännön kehittämisestä, ilmastostrategian toteuttamiseen käytännössä ja infrastruktuurihankkeiden suunnitteluun. Koko luento-osuuden päätti kaikesta päätellen hervottoman hauska ja joka tapauksessa vauhdikas TV-julkkis Jan Gintbergin esitys motivaatiosta työpaikalla. Norjan kielen pohjalta siitä ymmärsi kuulemma noin puolet, mutta vitseistä vain 5 %.

Olen jo aikaisemmin viitannut DdL:n visiotyöhön. Siitä puhuttiin nytkin. Maanmittaria ei visioprojektin tekemän arvion mukaan tunneta tanskalaisessa yhteiskunnassa – ei hänen kykyjään eikä identiteettiään. Projektin tuottama ratkaisu on itsestään selvästi määritellä tämä identiteetti ja tehdä ammatti tunnetuksi sitä kautta samoin kuin osallistumalla näkyvästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Saman voi sanoa tilanteesta Suomessa. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta sen käytännön toteutus ei ole aina helppo.

Toinen mielenkiintoinen, Landinspektøren lehdessä jo aiemmin esitelty asia oli maanmittarin ammatillisen profiilin kuva (ks. vieressä). Siinä on kuvan keskellä olevasta yhteisestä tekijästä, paikasta, lähtien sektoreittain esitelty ne alat, joilla maanmittari toimii. Kuva on yksinkertainen esitys siitä laajasta tehtäväkentästä, jolla maanmittari toimii. Se selventää omaa ajattelua ja helpottaa asian esittelyä nuorille ja ylipäänsä alan ulkopuolisille.

Erilaisia ilmaston ja ympäristön säästämiseen liittyviä esityksiä oli kokouksen teeman mukaisesti useita. Grøn Vækst -ohjelman visiona on luoda vihreä kasvutalous, jonka vihreät ratkaisut vaikuttavat positiivisesti ympäristö-, ilmasto- ja luontohaasteiden ratkaisuun. Kaksi esitystä käsitteli kahden eri Tanskan kaupungin ohjelmaa hiilidioksidikuormituksen ja energiankäytön vähentämiseksi. Nämä ja eräät muut aiheet käsittelivät asioita, joihin Suomenkin maanmittarit varmasti tulevat paneutumaan aivan lähitulevaisuudessa.

Muodolliseen vuosikokoukseen osallistuminen oli vaikuttava kokemus. Kokous kesti noin puolitoista tuntia ja osallistujia oli paikalla paljon, kuulemma noin 300. Asialistan aiheista käytiin vilkasta keskustelua ja yhdistyksen johto sai vastattavakseen tiukkoja kysymyksiä mm. eräistä tilinpäätöksen luvuista kuten viime kesän Pohjoismaisen kongressin isosta tappiosta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kokous sujui asiallisessa hengessä.

Viimeisen kokouspäivän iltajuhla, johon en viime vuonna osannut jäädä, veti tuvan täyteen aivan kuten meidän maanmittauspäivillämme tyypillisesti. Alussa pidettiin erilaisia puheita, joihin kuuluivat meidän muiden Pohjoismaiden yhdistysten tervehdykset, minkä jälkeen esiteltiin yksitellen DdL:n uudet jäsenet. Miehille buuattiin ja naisille hurrattiin yhtä iloisesti. Loppuilta meni sitten päivällisen ja vapaan seurustelun merkeissä. Myöhemmin oli tanssimahdollisuuskin, mutta tunnelma ja tungos eivät kyllä yltäneet kovin lähelle suomalaista menoa.

Kerroin vuosi sitten junalla matkustamisen iloista Tanskassa. Kerron nytkin. Menomatkalla ilmestyi Kastrupin lähtötaiteelle – lumisen talven vuoksi myöhästyneenä ja sen seurauksena – vain puolet junasta. Siinä toisessa puolikkaassa olisi ollut minun vaununi. Ihmeissään olivat muutkin, mutta istumapaikka löytyi lopulta kuitenkin kaikille.

Pekka Halme